Yrittäjyys

Äiti jännän äärellä

No nyt ollaan jännän äärellä! Uusi, erilainen arkemme käynnistyy huomisesta alkaen. Edessä on lapsen ensimmäinen varsinen hoitoviikko, joka sisältää kolme hoitopäivää, koska hoito on osa-aikaista. Ja äiti ottaa konkreettisen askeleen kohti aurinkokellokorttilaisuutta! Olen nimittäin sopinut huomiselle aloitustapaamisen kirjanpitäjäni kanssa. Miten jännittävää!

Minun kohdallani ”yrityksen perustaminen” tarkoittaa siis lähinnä sähköisen muutosilmoituksen tekemistä kaupparekisteriin, koska y-tunnus minulla on jo entuudestaan olemassa. Ja huomenna tuo muutosilmoitus lähtee eteenpäin! Tämä kaikki tuntuu minusta tarkalleen yhtä kutkuttavalta, ihanalta ja merkitykselliseltä kuin olisin ryhtymässä ensimmäistä kertaa yrittäjäksi. Tavallaan tämä on kuitenkin jo kolmas kierrokseni.

Mietin tänä aamuna, mitä minun on muistettava tehdä ennen kirjanpitäjän tapaamista, ja vaikka muistettavia asioita on kutakuinkin kaksi, olisin halunnut hoitaa ne heti.

Ap pap pap pap pap! Ei tänään, komensin itseäni. Huomenna vasta, huomenna. Huomenna on tavallaan ensimmäinen työpäiväsi, ja noiden pikkujuttujen tekemiseen sinulta kuluu aikaa korkeintaan vartti. Ehdit varmasti.

Olin uskottava, joten tottelin itseäni ja keskityin vain ottamaan vastaan naistenpäivän ruusuja ja hillumaan lumessa. Olemaan läsnä hetkessä.

Samalla tajusin, että todennäköisesti joudun komentamaan itseäni vielä monta kertaa samasta asiasta: pakottavasta halusta hoitaa jokin mieleeni tuleva homma saman tien pois mielen päältä riippumatta siitä, onko se akuutti vai ei.

Mutta tarvitseeko minun todella ryntäillä jokaisen ajatukseni mukaan ja sinkoilla työasioiden ja muun elämän välillä kuin kissa ja hiiri hippaleikissä? Ei.

Yhtä hyvin voin jatkossa kirjoittaa mieleeni tulleen työasian ylös ja hoitaa työasian sitten, kun teen töitä, ei välittömästi. Ja samalla, kun kynäni jättää jäljen asiasta paperiin, minä jätän asian mielestäni. (Kuulostaa helpolta, mutta ei varmasti ole. Olen kuitenkin motivoitunut harjoittelemaan, ja se riittää.)

Toki päässäni pyörii paljon kysymyksiä näin aurinkokellokorttilaisuuden kynnyksellä. Kuten, pitäisikö meidän alkaa tehdä viikoittain ruokaa pakastimeen ja olisiko ilta sittenkin paras aika pyykkäykseen. Ja osaanko tehdä töitä niin rennolla otteella kuin toivoisin.

Mutta sen tiedän, että tämän blogin kirjoittaminen on jo nyt auttanut minua ja valmistellut valtavan paljon uuteen elämänvaiheeseen. Aurinkokellokorttilaisuus, täältä tullaan!

2 Comments

  • Mari Jokinen

    Kun itse palasin töihin parin vuoden tauon jälkeen, huomasin valmistautuvani kuin maailmanloppuun. Tilanne jopa hieman nauratti itseänikin. Vaikka onhan se valtava muutos arkeen, ei vain sinulle vaan koko perheellesi. Konkreettisia tekoja tärkeämmäksi huomasin kuitenkin sen ajatustyön, mitä olin tehnyt. Samaa ajatustyötä huomaan sinun nyt tekevän. Se kantaa pitkälle. Työtä on mahdollisuus tehdä eritavalla kuin ennen. On mahdollisuus keskittyä olennaiseen ja rajata turha pois. Työtä, jossa ei ole työaikoja, on ehkä sittenkin mahdollisuus tehdä rajattujen aikojen mukaan. Onnistut kyllä!

    • Marja-Terttu

      Voi kiitos kannustuksesta ja kannustavasta tarinasta! <3

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *