Yrittäjyys

Aurinkokellokorttitoimistosta päivää!

Erikoiset ajat vaativat erikoisia ratkaisuja. Omaperäisiä ratkaisuja. Rohkeita ratkaisuja. Minusta tuntuu, että vallitseva koronatilanne (ja toki se matka, jota olen vuoden ajan blogissani taivaltanut) on antanut minulle lisää rohkeutta toteuttaa itseäni ja ideoitani.

Kun kokee jollain tavalla elävänsä maailmanlopun aikoja, pistää se potkua unelmien toteuttamiseen ja sisuunnuttaa yrittämään entistä kovemmin. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin?

Toimisto tunturissa on rekisteröity vihdoinkin huhtikuussa yritykseksi, ja minusta tuli aurinkokellokorttilainen.

Miten kaikki on edennytkään? Monimaastoisia latuja pitkin! Kuten aikaisemmin olen kertonut, meille oli itsestään selvää noudattaa hallituksen koronaohjeita, joten juuri kun olimme päässeet alkuun osa-aikahoidossa, lapsi siirtyi maaliskuussa koronatilanteen vuoksi takaisin kotihoitoon.

Tämä tarkoitti yrittäjyyssuunnitelmieni siirtämistä hamaan tulevaisuuteen, koska minä en kerta kaikkiaan ole niitä ihmisiä, joilla on tuplamäärä käsiä, vähintään yhdet ylimääräiset aivot ja jotka tekevät töitä öisin. Burnoutin kerran kokeneena en riskeeraa terveyttäni uudelleen.

Olin kuitenkin ehtinyt jo laittaa yritykseni rekisteröinnin vireille. Seuraavaksi nimiepisodi PRH:n kanssa aiheutti lisää tunnekuohuja. (Koska pelkkä Toimisto tunturissa ei kelvannut virallisesti nimeksi, ratkaisin ongelman luovuudella ja rakkaudella näin: Toimisto tunturissa eli aurinkokellokorttihommia. Ei ehkä ihan perinteisin nimi, mutta eipä taida olla yrityskään.)

Olin tunnekuohuissani kahden vaiheilla. Rekisteröisinkö yritykseni, vaikka se olisi olemassa toistaiseksi vain paperilla? Vai jättäisinkö uudet nimivaihtoehdot lähettämättä kokonaan ja antaisin hakemukseni raueta?

Se tuntui periksi antamiselta. Koronalle. Unelmille. Uskolle ja toivolle siitä, että elämä palaa vielä normaaleihin uomiinsa.

Sitten tajusin, että eihän yrittäjyys ole kohdallani muutenkaan joko‒tai-kysymys. Tästähän aurinkokellokorttilaisuudessa nimenomaan on kyse! Aurinkokellokorttilainen tekee työhön liittyvät päätöksensä joustavasti ja sydäntään kuunnellen ja on vapaa tekemään töitä juuri itselleen sopivalla tavalla. Siinä hetkessä se tarkoitti myös koronatilanteeseen sopivalla tavalla. Tyyliin tunti päivässä.

Niinpä tein ratkaisun, joka oli juuri minulle ja perheelleni sopivin.

Tuo kolmas ja oikea vaihtoehto oli viedä uuden toiminimen rekisteröinti loppuun asti vallitsevista olosuhteista huolimatta ja päätös siitä, että ensimmäinen aurinkokellokorttihommani olisi nimenomaan vallitseviin olosuhteisiin räätälöity.

Päätin tehdä jonkin sellaisen täysin oman homman, johon ei liittyisi ulkopuolista työn tilaajaa, ei minkäänlaisia ulkopuolisia paineita eikä aikatauluja, vaan projekti etenisi luonnolliseen tahtiin ilman stressiä. Ja kääntyisi, toivottavasti, tuloiksi myöhemmin.

Ja tuo hommeli on äänisatukirja lapsille! Äänisatukirjan myötä toteutuu pitkäaikainen unelmani kirjan kirjoittamisesta. En vain ikinä osannut kuvitellakaan, että kirjani olisikin äänikirja. Pääset mukaan seuraamaan Pupu Nuppunavan syntytarinaa Instagramissa @pupunuppunapa.

Nyt kun hallituksen koronaohjeistukset muuttuivat ja lapsi palasi osa-aikaiseen hoitoonsa viime viikolla, tuli minun erittäin, erittäin, erittäin osa-aikaisesta yrittäjyydestäni sitä suunniteltua osa-aikaista yrittäjyyttä. Olen ollut into piukassa äänisatukirjani kimpussa.

Vielä kuukauden päivät sitten koko yrittäjyyskuvio monine mutkineen itketti, mutta nyt ihan naurattaa, miten aurinkokellokorttilaisuuden ytimeen minut heitettiinkään. Hiihtämään omia latuja valmiiden latujen sijaan.

Ehkä minulle järjestettiin tällainen pikkutesti, etten lipsahtaisi yrittäjyyden alkumetreilläni vanhaan tuttuun suorittamisen ja paahtamisen ansaani. Hissukseen, hissukseen.

Nyt vain täytyy pitää tuosta oppiläksystä kiinni ja olla puskematta.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *