Arki

Lapsen kanssa retkelle

Sain idean tähän kirjoitukseen jo talvella. Silloin en tosin osannut kuvitellakaan, millaisessa tilanteessa eläisimme nyt. Että suomalaiset ulkoilevat ja retkeilevät ahkerasti, koska eivät saa tehdä mitään muuta. Joka tapauksessa nyt jos koskaan tuntuu tärkeältä kantaa oma korteni kekoon ja julkaista vinkkini lapsen kanssa retkeilyyn.

Helppoon retkeilyyn. Kaikista tärkein viestini on se, että retken ei tarvitse tarkoittaa yhtä kuin vaivalloinen, pitkä ja kaukana.

Kyllä, on mukavaa lykätä lapsi kantorinkkaan ja kiivetä tunturiin, mutta ihan yhtä paljon retkeä on syödä eväät oman kodin terassilla.

Toisekseen haluan alleviivata sitä, miten valtavan upea juttu se terassiretki tai mikä tahansa retki lapselle on! Jos minun pitäisi nimetä hyödyllisimmät aktiviteetit lapsen kanssa, niin retkeily olisi varmasti kärkikahinoissa. Luonto opettaa asioita. Tunteet tulevat ja menevät samaten kuin aallot lyövät rantaan. Vesisade alkaa ja loppuu ja muistuttaa koruttomalla tavallaan siitä, että mikään kiukku tai vastoinkäyminen (edes koronatilanne) ei ole pysyvä olotila. Joskus sataa, sitten taas paistaa.

Ja kun joudut vastaamaan lapsellesi, miksi porontalja ei juokse, puhut hänelle kuolemasta ensimmäistä kertaa.

Vinkkini ovat päiväretkiä varten. Omat kokemukseni lapsen kanssa retkeilystä ovat kertyneet puolivuotiaasta leikki-ikäiseksi. Yön yli retket odottavat meitä vielä. Ja koska meillä täällä Lapissa eletään vielä täyttä talvea, on osa vinkeistä myös talviretkeilyä varten.

Retki on retki, vaikka nurkan takana

Retkelle lähteminen ei todellakaan vaadi tunturia, kansallispuistoa, merta, autoa tai yhtään mitään muutakaan erikoista. Retki on se, kun menette syömään välipalan lähimmälle kivelle, kannolle tai puistonpenkille.

Sellaista paikkakuntaa ei olekaan, missä ei voisi retkeillä. Joka paikasta löytyy jonkin sortin leikkipuisto, muu puisto, laavu, metsä, pöpelikkö tai ranta. Metsähallituksen retkikohteisiin voit tutustua täällä.

Lempparieväät reppuun

Eväät tekevät retken! Mitkä tahansa eväät. Ihan sama, miltä ne somessa näyttävät, kunhan maistuvat. Nyt kun ei ole kyse viikon vaelluksesta, pakkaa eväitä reppuun pikkuisen enemmän kuin alun perin aioit. Ulkona ruoka maistuu paremmalta, ja ylimääräiset eväät saa kyllä kannettua kotiin, mutta retkelle ei välttämättä lisäeväitä ilmesty.

Lapsesta on mukavaa, kun hänellä on jokin suosikkiretkieväs, joka otetaan ihan varmasti mukaan joka kerta. Meillä se on retkirusinat. Voileivät, tuoreet tai kuivatut hedelmät, patukat ja smoothiet ovat helppoja eväitä lapselle.

Ihan yhtä lailla voitte syödä lounaan tai päivällisen retkellä. Jos haluat lämmintä ruokaa helposti ja nopeasti, on ruokatermos siihen kätevä. Keitä edellispäivänä iso satsi vaikka jauhelihakeittoa, siinä se.

Kerroksia ja kuivaa kampetta

Retkellä ei tietenkään ole kivaa, jos palelee. Jos jotain olen oppinut retkeilystä, niin tämän: Jos pohdin eteisessä, puenko itselleni tai lapselleni vielä yhden välikerroksen, voin lopettaa arpomisen saman tien. Pue se, ja piste. Jos tulee hiki, liiat vaatteet saa kyllä pois. Lapselle kannattaa pakata mukaan vaihtovaatteet ja vararukkaset.

Talviaikaan pue paljaisiin varpaisiin merinovillaiset (tai hahtuvavillaiset) sukat, ja niiden päälle villasukat. Puuvillasukat eivät lämmitä.

Muista pakata pyllynaluset mukaan, vaikka olisi kesä. Sellaiset saa loihdittua kätevästi vaikka ylimääräisestä jumppamatosta. Paremman puutteessa muovipussin sisälle laitettu sanomalehti ajaa asian.

Huomioi myös mahdolliset päiväunet. Voiko tiitiäisen kietaista unien ajaksi makuupussiin ja lykätä tuulettomaan paikkaan nukkumaan?

Jos kuitenkin paleltaa

Talvella voit pakata mukaan ylimääräiset aikuisten villasukat. Pue ne lapsen talvikenkien päälle, jos lapsen varpaita palelee. (Jos mukana sattuisi olemaan porontalja tai lampaantalja, pistä lapsi tassuttelemaan taljan päälle. Talja eristää hyvin kylmää niin varpaiden kuin pyllynkin alla.)

Lapsen retkimaito on kylmillä keleillä kylmää juotavaa, ellei sitä lämmitä kuumalla vedellä. Ota kuumaa vettä matkaan mukaan joko termariin tai lämmitä sitä nuotiopannulla. Unohda rasvaton maito. Lantraus liuottaa siitä viimeisetkin energiat.

Juoksentelu lämmittää aina niin lapsen kuin aikuisenkin. Ota kiinni, mandariini.

Luonto tarjoaa leikkejä

Luonnossa ei ole tylsää, jos siellä tottuu olemaan. Pienenkin lapsen kanssa voi missä tahansa retkipaikassa kerätä maahan aarrenäyttelyn. Etsikää yhdessä esimerkiksi korsia, käpyjä, kiviä, keppejä ja erilaisia lehtiä. Isomman lapsen kanssa voi jokainen keksiä vuorollaan kirjaimen ja sitten etsitte sillä alkukirjaimella alkavia aarteita.

Kesällä voitte etsiä mustikoita jälkkäriksi, ja jos mustikanvarpuja ei ole näköpiirissä, niin yksi asia on varma: mörrimöykyn koloja on paitsi metsissä myös joka kodin pihapiirissä.

Jos retkipaikalla sattuisi olemaan puuvaja, anna lapsen kipittää vajasta yksi puu kerrallaan nuotiopaikalle. Klassikkojen klassikko on tietenkin ämpäri ja lapio. Siinä on aika kova aisapari vuodenajasta riippumatta, jos pienen retkeilijän aika alkaa käydä pitkäksi.

Älä pelkää vaipanvaihtoa

Vaipan käyttäminen ei ole este lapsen kanssa retkeilyyn edes talvella. Jos ajatus kylmyydestä hirvittää, niin hyvä ohjenuora on mielestäni tämä: vaipan vaihtamatta jättäminen on suurempi terveysriski kuin hetkittäinen kylmyys tai edes kylmä vesi. Kylmillä keleillä laita varavaipat takkisi sisään, niin ne pysyvät lämpiminä. Teippivaipan kanssa sinun ei tarvitse riisua lasta kokonaan. Pakkaa mukaan vauvojen kosteuspyyhkeitä ja pyyhe.

Kotiin, kun kaikilla on kivaa

Varsinkin, jos on kyse lapsen ensimmäisistä retkistä, on tärkeää lähteä kotiin, kun ilo on ylimmillään. Huolehdi siitä, että retki on lapselle mukava kokemus. Liian kylmä sää, liian pitkä retki tai liian vaikeakulkuinen maasto nujertaa sekä sinun että lapsen retkeilyinnostuksen jo alkuunsa.

Ja kyllä, siltikään retkellä ei ole kaikilla joka kerta kivaa. Yhdellä pääsiäisen lukuisista retkistämme minä tihrustin nuotiolla itkua.

Niin saa olla. Retket ovat vain elämää. Voittopuolisesti hyvää elämää.

2 Comments

  • Eija / Muurahaistenpoluilla

    Tuo viimeinen on minusta hyvin sanottu. Retket ovat tosiaan vain osa elämää, ja siihen kuuluu erilaiset tunteet. Varsinkin lasten kanssa elettäessä ja elämää opetellessa meno on usein aika vuoristorataa. Monesti onneksi luonto kyllä rauhoittaa mielen.

    • Marja-Terttu

      Niinpä! Retkeen virittyy ihan turhia paineita, jos odotuksena on, että retken on oltava ”täydellinen” ja kaikkien on nautittava retken alusta loppuun vaikka hampaat irvessä. Salliva retki on hyvä retki, ja retkeen saa kuulua kiukkuakin. Kiitos tosi paljon kommentistasi ja hyvää retkikevättä teille, kaikkine tunteineen! 🙂

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *