Hyvinvointi

Miksi itseään ei kannata verrata muihin?

Edellisessä kirjoituksessani pohdin sitä, että muutoksen tekeminen on matka eikä suoritus. Että suorittajatyyppi ei ehkä pysty, eikä hänen edes tarvitse noin vain simsalabim muuttua rennoksi ja reteäksi tyypiksi, jota ei paina huoli huomisesta eivätkä erheet eilisestä.

Realistisempi ja armollisempi tapa saattaa olla hyväksyä oma taipumuksensa stressiherkkyyteen ja suorittamiseen ‒ ja askel kerrallaan harjoitella stressaamaan ja suorittamaan pikkuisen vähemmän. Tekstin työstäminen käynnisti minussa prosessin, minkä seurauksena on syttynyt lisää lamppuja.

Oivalsin, että itsensä vertaaminen muihin on kuin näkisi maassa laudan, jossa törröttää ruosteinen naula ja astuisi siihen ihan tarkoituksella.

Vertaamalla itseään muihin saattaa aiheuttaa itselleen sisäistä kipua ihan turhaan. Et koskaan voi tietää, minkälaisen matkan toinen on taaplannut ennen kohtaamistanne. Voi olla, että hän on treenannut juoksemista jo kymmenen vuotta tai harjoitellut kiitollisuuden tuntemista joka päivä kolmen kuukauden ajan, kun sinä olet vasta aloittanut.

Silti tuo sinun kulkemasi matka voi olla sinulle pisin ikinä, mistä voisit olla todella ylpeä ja jatkaa hyvillä mielin eteenpäin.

Mun latu on mun latu, ja sun latu on sun latu.

Nurinkurista itsensä vertaamisessa muihin on se, että vertailun tiimellyksessä unohtuu kokonaan, että myös se toinen ihminen saattaa samaan aikaan verrata itseään sinuun ‒ ja tuntea kipua.

Ja kun vertailemme itseämme mielessämme toisiimme, saatamme keskustelussa huomaamattamme puolustella itseämme myös silloin, kun meitä ei edes kritisoida. Syntyy molemminpuolinen harha siitä, että toinen pitää toista huonona, kun todellisuudessa pelkäämme itse, että olemme huonompia kuin toinen.

Siihen saakka olimme olleet itseemme, elämäämme ja valintoihimme ihan tyytyväisiä. Epävarmuus ja huonommuuden tunne syntyivät vasta sillä sekunnilla, kun aloimme verrata itseämme muihin.

Jopa itsensä vertaaminen itseensä voi synnyttää häpeän tunteen. Kunpa sitä aina muistaisi, että myös vanha minä teki parhaansa.

Kokki keittää aina parhaan mahdollisen kiisselin niillä aineksilla, mitä sillä hetkellä käytettävissä on.

Sen sijaan, että lamaantuu häpeän ja syyllisyyden alle, kun ei hoksannut ensimmäisenä aurinkoisena päivänä levittää aurinkorasvaa lapsensa kaulalle, voi myötätuntoisesti todeta itselleen, että olipa hyvä, että rasvasin sentään kasvot ja loppukesän rasvaan myös kaulan.

Se, että huomaa toimineensa höpösti, on hyvä asia! Vain tiedostaminen mahdollistaa sen, että omaa toimintaansa voi muuttaa ja toimia seuraavalla kerralla fiksummin.

Ja kun vertailee itseään ja toimintaansa entiseen, se kannattaa tehdä erityisellä myötätunnolla ja kiinnittää sitten katse eteenpäin.

Se, että hoksaamme omassa toiminnassamme jotain muutettavaa, ei tarkoita sitä, että olisimme aikaisemmin olleet huonoja ja pahoja ihmisiä, jotka toimivat tahallaan väärin. Se tarkoittaa vain, että olemme kehittyneet ihmisinä eteenpäin.

Ja koska olemme kehittyneet tähän saakka, kehitymme varmasti jatkossakin.

Millaisia kokemuksia sinulla on itsesi vertaamisesta muihin? Mitä tunteita se on synnyttänyt?

2 Comments

  • Satu

    Hyvä kirjoitus! Asiaa! Kyllä se on vaan niin vaikeaa olla vertaamatta muihin. Varsinkin työmaailmassa huomaan helposti vertaavani itseäni muihin. Typerää, mutta en voi sille mitään. Täytyy yrittää ihan kiinnittää siihen huomiota jatkossa.

    • Marja-Terttu

      Lämmin kiitos vierailusta ja kommentistasi! Jep, vaikeaa se on, mutta onneksi on loppuelämä aikaa harjoitella. 🙂 Vertailu jotenkin ikävästi hämärtää sen oman uniikkiuden. Esimerkiksi, mitä vahvuuksia ja erityisosaamista juuri itsellä on, ja myös työyhteisössä toimiessa.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *