Hyvinvointi

Miksi virheiden tekemistä ei tarvitse pelätä?

Yksi syy siihen, miksi blogin julkaisuun upposi puoli vuotta, oli se, että minun piti kerätä rohkeutta. Pelkäsin tekeväni virheitä toisensa perään niin tietotekniikkaan, ulkoasuun kuin sisältöön liittyen.

Virheiden tekemisen pelko johtaa täydellisyyden tavoitteluun, minkä seurauksena tekemisestä tulee raskassoutuista ja hidasta. Toiveeseeni aurinkokellokorttilaisuudesta taas kuuluu tekemisen keveys.

Tekeminen pysyy kepeänä, kun ei jumiudu tarkistamisen ja uudelleen tarkistamisen kierteeseen. Kun parhaansa antamisen jälkeen sallii itselleen myös virheiden mahdollisuuden.

Mutta miksi virheiden tekeminen tuntuu niin pelottavalta? Ehkä pelkäämme, että emme tule hyväksytyiksi sen jälkeen, kun paljastuu, että olemme tehneet jotain vähän höpösti. Että paljastuu, että emme olekaan sellaisia kuin joku on meistä ehkä kuvitellut. Niin hyviä ammattilaisia, työntekijöitä, ihmisiä.

Että meihin petytään. Meille nauretaan. Pidetään noloina. Jollain tavalla huonoina. Ja vaikka kukaan muu ei pitäisikään, niin pidämme itse.

Tunne huonommuudesta. Tuo epämääräinen, hiertävä tunne. Sekoitus pelkoa ja häpeää.

Sitäkö hävetä silmät päästään -sanonnalla tarkoitetaan? Että kun teemme jonkin mokan ja häpeämme sitä niin tuhdisti, ettemme haluaisi katsoa enää ketään silmiin, niin sen jälkeen nuo turhat mollukat joutavat pudota päästämme.

On kaksi tapaa käsitellä virheiden tekemisen pelkoa ja oman huonommuuden paljastumisen pelkoa. Toiset kiirehtivät syyttämään virheistään muita ennen kuin syyttävä sormi osuu itseen. Toisten syyttelijät pelkäävät kuitenkin hekin oman epätäydellisyytensä paljastumista. Kuitenkin tehty virhe on ja pysyy, vaikka yrittäisi valehdella myös itselleen.

Sitten on meitä, jotka otamme automaattisesti syyllisyyden kantaaksemme silloinkin, kun syy on kilometrien päässä meistä. Ehkä se on pohjimmiltaan yritys kerjätä hyväksyntää hinnalla millä hyvänsä.

Vähän niin kuin, jos pentueen kaikki kuusi koiranpentua osallistuvat sohvan tuhoamiseen, niin yksi pennuista ryömii omistajan eteen korvat luimussa ja ottamalla kaiken syyn niskoilleen anelee rakkautta ja hyväksyntää. Silti sen pikkusydämeen jää kaihertamaan tunne epäreiluudesta, tämä ei mennyt oikein.

Lopulta kumpikaan tapa ei johda mihinkään. Ei syyllisen etsiminen suurennuslasilla toisista eikä itsensä ruoskiminen hengiltä jokaisen erehdyksen jälkeen. Hiertävä tunne tehdystä virheestä jää silti. Samoin itselle ominainen reagointitapa virheisiin. Samalla jatkuu virheiden tekemisen pelko ja oman epätäydellisyyden paljastumisen pelko.

Tajusin yhtenä iltana jotain, mikä on sen jälkeen auttanut minua rauhoittumaan, jos olen pelännyt tehneeni jonkin mokan. Muistin nimittäin olevani ihminen.

Hyvät hyssykät sentään, minä oikein pidän itseäni, jos ajattelen, etten saa tehdä virheitä! Teenhän muutakin inhimillistä päivät pääksytysten: Ajattelen, tunnen, syön, juon, nukun. Miksi ihmeessä en siis saisi tehdä virheitä?

Jospa sinuakin lohduttaisi virheiden tekemisen pelossasi sen muistaminen, että olet ihminen. Ihmisenä olemiseen kuuluu inhimillisyys. Silloin se, mikä paljastuu, kun teet virheen, on vain inhimillisyytesi. Se saa paljastua! Oman inhimillisyytensä hyväksyminen vie pohjan virheiden tekemisen pelolta. Jos teet virheen, et ole huono ihminen. Vain ihminen.

Lupa tehdä virheitä tuo rentoutta ja rauhaa työhön, vanhemmuuteen, ihmissuhteisiin kaikkeen, mitä ihmisenä olemiseen kuuluu.

Oman inhimillisyytensä hyväksyminen vie paljon vähemmän energiaa kuin luonnoton, ja siksi mahdoton pyrkimys olla yli-ihminen. Elämä kevenee kummasti, kun ei tarvitse pelätä seuraavaa mokaa ja arvailla, mitä kukakin virheistämme ajattelee. Sitä paitsi nuo arvailutkin ovat vain yli-inhimillinen yritys lukea toisten ajatuksia.

Kunpa muistaisimme oman inhimillisyytemme lisäksi myös sen, että vaikka virheiden pelkääminen on inhimillistä sekin, niin ylipäänsä vain pikkuriikkinen osa kaikista peloistamme toteutuu. Ja että vain harvoilla virheillä on oikeasti vakavat seuraukset. Ja vakavienkin virheiden takana on vain ihminen.

Pelkäätkö sinä virheiden tekemistä? Mikä on auttanut sinua eteenpäin?

4 Comments

  • Anni

    Oi, ymmärrän niin hyvin nämä sinun pohdintasi. Itse olen onnistunut häätämään tuota virheiden tekemisen pelkoa sillä, että kysyn itseltäni, mitä siitä seuraa, jos teen virheen? Yleensä vastaus on, että ei mitään. Se kummasti helpottaa mieltä, joka yrittää lietsoa virheiden pelkoa.

    • Marja-Terttu

      Kiitos tosi paljon kommentistasi ja loistavasta vinkistä, Anni! 🙂 Otin kysymystekniikan jo tänään käyttöön, kun olin mieleni mielestä kämmännyt ankarasti. Arvaat varmaan, mikä oli vastaus. 😀

  • Helmi-Varpu

    Hyvää pohdintaa on kirjoituksesi. Juuri noin , mitä väliä sillä mitä joku ajattelee, tai hyvä jos saa jonkun pohtimaan jotain! Blogin aloitus oli itselleni aika kauhistuttavaa myös , varsinkin kun en ole koskaan pitänyt kirjoittamisesta. Asia jota haluan tuoda esille vei vaan voiton, ihan kuin joku olisi pakottanut tähän ratkaisuun. Aluksi kun sain kehuja, ajattelin niiden olevan vain tsemppausta ja kannustusta, vaikea oli ajatella että joku oikeasti olisi sitä mieltä että kirjoitus on hyvä😅 Aika äkkiä kuitenkin tuli rohkeutta lisää, ja tiedän ainakin että aihepiiriin kiinnostaa ja tuon esille erilaista maailmankuvaa.

    • Marja-Terttu

      Kiitos tosi paljon vierailustasi ja kommentistasi, Helmi-Varpu! <3 Oli tosi kiva lukea kokemuksistasi ja ajatuksistasi blogin aloittamisesta. Rohkaisevaa! 🙂

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *