Hyvinvointi

Mistä henkinen ruuhka syntyy, ja miten sitä voi helpottaa?

Ruokakaupassa syntyy ruuhkaa, jos kauppaan tulee uusia asiakkaita niin nopealla tahdilla, etteivät edelliset asiakkaat ehdi pois jaloista. Mutta mistä ruuhkavuodet syntyvät?

Jospa tunne ruuhkavuosista onkin ainakin osittain sitä, että ”mielen kauppa” pitää kaksin käsin kiinni kaikista asiakkaistaan? Että ihminen ei ole osannut tai halunnut karsia elämästään sellaisia asioita pois, jotka vievät juuri nyt aikaa ja voimavaroja niistä kaikista tärkeimmistä jutuista. Ja sitten kun istuu jonkin miksi ihmeessä suostuin tähän? -nimisen hallituksen kokouksessa, saa tehtävälistan, kahvin ja pullan jälkimakuna riittämättömyyden tunteen. Ja kiireen.

Elämässä on oikeasti hyvin vähän pakkoja. Ihmisen ovela mieli vain luo kuvitteellisia pakkoja, joita sitten täytämme puseron kainalot hikiläikillä ja huokailemme elävämme ruuhkavuosia.

Olen pohtinut, että henkisen ruuhkan välttäminen vaatii jatkuvaa itsensä tarkkailua. Tänään minulla voi hyvinkin olla energiaa johonkin sellaiseen ylimääräiseen, mihin taas huomenna ei olekaan. On itsensä arvostamista, että uskaltaa tarvittaessa muuttaa suunnitelmaa, vaikka se tarkoittaisi pettymyksen tuottamista jollekin toiselle esimerkiksi peruuttamalla treffit. Tai pettymyksen tuottamista itselleen, kun jättää keväällä ensimmäistä kertaa ikinä ikkunat pesemättä tai pihan haravoimatta. Vaatimustason laskeminen on täydellisen sallittua.

Ruuhkavuosissa itseltään voi kysyä: mikä on minulle kaikista tärkeintä tässä elämänvaiheessa, tänään, juuri nyt? Ja sitten harjoitella tekemään valintoja sen mukaan.

Jos sosiaalisesta elämästä karsiminen helpottaa käytännön arkea ja rauhoittaa korvien väliä nyt, niin myöhemmin voi taas olla toisin: se, mitä karsit tänään, ei tarkoita sitä, että karsisit sitä loppuelämäsi.

Niin paljon kuin siitä toitotetaankin, karsimisen lisäksi henkiseen ruuhkaan auttaa läsnäolo. Korvien väliin syntyy ymmärrettävästi jonoa, jos ei osaa olla läsnä hetkessä. Aivoilla on käsiteltävänä loputon sekamelska eilisiä hetkiä, tätä hetkeä ja kuviteltuja huomisia.

Ajatusten ruuhkautumiseen ei edes tarvita niin kutsuttuja ruuhkavuosia.

Päänsä saa ruuhkautumaan, vaikka ei olisi koskaan mistään lapsista tai töistä kuullutkaan. Jos ajatuksissasi työnnät lakanoita pyykkikoneeseen samaan aikaan, kun oikeasti täytät vasta tiskikonetta, ja sitäkin yhdellä kädellä, koska toisella luuttuat lattiaa ruokapöydän ympäriltä, niin kas, siinähän sitä ruuhkaa jo onkin.

Vaikka olen kirjoittanut, että haluan elämääni kaikkea muuta paitsi ruuhkaa, niin kylläpä se minunkin pieni mieleni saa hyvinkin näppärästi kuvitellun kiireen aikaiseksi.

”Nyt yksi asia kerrallaan”, sanon ääneen, kun huomaan, että tilanne on mieleni tulkinnan mukaan kehkeytymässä kriisiksi ja kehossani vilkkuu taistele tai pakene -lamppu. Parhaillaan harjoittelen hengittämistä. Hengitysten tahtiin on hyvä tehdä loppuun kaikessa rauhassa se asia, mitä on tekemässä.

Millaisilla työkaluilla sinä laitat ruuhkaa ruotuun?

2 Comments

  • Mari

    Tulevan vuoden aikana saatan jokusen kerran joutua ohjaamaan itseäni: ”Yksi asia kerrallaan”. Niissä hetkissä on helpottavaa myös palata tähän tekstiin ja jälkeen päin todeta: ”Selvisin.” Sillä niin se varmasti on. Kiire on ihmisen luomaa ja kaikki, mikä on ihmisen itsensä luomaa, on myös itsensä korjattavissa. Oman elämän ruorissa pysyminen on myös itsestään välittämistä ja itsestään huolehtimista. Joskus se saattaa vaikuttaa ulospäin itsekkyydeltä, mutta ei se sitä ole. Uskoa itseen, uskoa omiin valintoihin! Tehdään se, mikä tekee meidät onnelliseksi ja muu karsitaan pois!

    • Marja-Terttu

      Kiitos hurjan paljon ihanasta kommentistasi! <3 Tuo on niin totta, että hyvinvointia ja onnellisuutta tukevat valinnat eivät ole itsekkyyttä.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *