Hyvinvointi

Mitä itsensä arvostaminen tarkoittaa?

Olen pistänyt merkille kahdenlaisia arjen tilanteita. Niitä, joissa en ole arvostanut itseäni ja olen jälkeenpäin huomannut, että tulipas toimittua itseäni vastaan, vaikka olisin ihan yhtä hyvin voinut toimia toisinkin.

Vähän niin kuin siirtyisi ojan puolelle kävelemään ihan vain varmuuden vuoksi, jos joku toinen vaikka haluaisi kävellä tiellä, vaikka ketään ei näy mailla halmeilla.

Ja niitä, joissa olen tehnyt jonkin arjen valinnan itseni hyväksi ja todennut, että kappas, eihän se ollut keneltäkään pois.

On niin helppo sanoa arvosta itseäsi, mutta minua on mietityttänyt, mitä itsensä arvostaminen oikein tarkoittaa. Olen löytänyt omasta arjestani tällaisia itseni arvostamisen tapoja, joita nyt harjoittelen:

Omien tarpeiden kuunteleminen ja kunnioittaminen

Kuinka monta kertaa sitä suksiikaan omalta ladulta törmän puolelle keskittyessään toisten tarpeisiin ja ummistaessaan silmänsä omilta tarpeiltaan?

Nurinkurista toisten tarpeiden täyttämisessä on se, että usein se ei edes toimi. Joko tunnistat toisen tarpeen väärin tai toinen ei kerta kaikkiaan halua apuasi. Molemmissa tapauksissa ponnistelusi on täysin turha.

Mutta omat tarpeemme tunnemme ja tiedämme, kunhan maltamme pysähtyä kuulostelemaan niitä.

Itsesi hylkäämisestä ja omien tarpeidesi totaalisesta sivuuttamisesta tuskin seuraa mitään hyvää ‒ ei edes muille. Kuinka hyvä äiti, vaimo, ystävä tai työntekijä itsensä täydellisesti hylännyt voi olla? Mitä annettavaa silloin on?

Olen tunnistanut, että minulle omien tarpeideni kuunteleminen ja kunnioittaminen tarkoittaa ainakin sitä, että otan pikkuhetken omaa aikaa, jos sitä tunnun tarvitsevan. Ja jos se ei ole mahdollista sillä sekunnilla, niin heti kun mahdollista.

Toisten tarpeiden täyttämiseen viitaten: Kukaan muu ei voi tietää, paljonko ja kuinka usein omaa aikaa on minulle sopiva. He eivät näe koko kuvaa, vain minä näen sen. Eivätkä muut tunne minua niin kuin vain minä tunnen.

Siksi minua ei palvelisi pätkääkään, jos joku ostaisi minulle lentoliput Teneriffalle ja pakottaisi äidin yksin viikoksi lomalle tai edes viikonlopuksi kylpylään. Nakkaisin liput takaisin antajan kouraan ja puuskahtaisin: ”Mene ite!”

Viikon tai viikonlopun yksinolon sijaan painuisin puoleksi tunniksi pihalle, leikkisin puoli päivää turistia Inarissa, Ivalossa tai Saariselällä tai tekisin mitä lystää aamuyhdeksästä iltakuuteen.

Harjoittelen ottamaan oman hetkeni myös silloin, jos tilanteeseen liittyy kuviteltu sosiaalinen odotus olla muiden seurassa. Kun saan otan vaikka vain vartin ollakseni vain omassa seurassani, olen sen jälkeen parempaa seuraa myös muille.

Rehellisyys ihmissuhteissa

Tavallaan on helppoa nakata naamari naamalle ja esittää parempaa versiota itsestään. Sellaista, jonka kuvittelee olevan hyväksytty: toisen muottiin suit sait solahtava, samaa mieltä kaikesta oleva, toisten tarpeita täyttävä (!) ja se, jolle kaikki käy.

Ajan kuluessa naamari alkaa painaa, koska se ei ole oma iho.

Omat tarpeet huutavat täyttymistään, padotut tunteet pulppuavat kohti pintaa ja teatterielämä kaikkine rooleineen käy vastenmieliseksi.

Kun sitten teatteri-ihmissuhteita elänyt rohkenee riisua naamarinsa, voi se olla vastapuolelle järkytys. Se on kriittinen piste, jossa ihmissuhde punnitaan: tuletko hyväksytyksi, kun et enää teeskentele, miellytä ja näin toimimalla hylkää itsesi?

Rehellisyys ja naamareiden riisuminen tuntuu pelottavalta ajatukselta, mutta viime kädessä: Onko itseään arvostavalla ihmisellä edes muita vaihtoehtoja? Mitä lopulta teemme epäaidoilla ihmissuhteilla?

Ne jäävät rinnallesi, jotka oikeasti rakastavat sinua. Muita et tarvitse. Oikeasti.

Niin monimutkaisia kuin ihmissuhteet vain voivat olla, mieleeni nousee yksi, hyvin yksinkertainen (tai ainakin siltä vaikuttava) asia: ole oma itsesi.

Olemalla oma itsemme, annamme itsellemme sen arvon, joka jokaiselle ihmiselle automaattisesti uniikkina yksilönä kuuluu.

Samalla kun arvostat itseäsi, arvostat myös toisia ihmisiä. Myös heillä on oikeus tuntea aito sinä.

Olen huomannut, että toisten kanssa minun on helpompi olla oma itseni kuin toisten. Aitous vaatii uskallusta. Mutta harjoittelu helpottuu, kun tilanteen kääntää toisin päin: Haluaisitko sinä, että esimerkiksi ystäväsi ei uskaltaisi olla kanssasi oma itsensä? Varmasti toivoisit, että hänkin uskaltaa olla kanssasi rehellisesti se, kuka on.

Tee jotain, mitä rakastat

Minun teki hirveästi mieli oikeaa kameraa. Mietin pitkään, voisinko hankkia kunnollisen kuvauspelin.

Väänsin ja käänsin sitä, onko kotihoidontukea saavalla kotiäidillä lupa investoida kameraan, koska se ei ole välttämätön hankinta siinä, missä tyyliin vessapaperi.

Ilman aviomieheni kannustusta jahkailisin varmaan vieläkin. Ja kyllä, olen varma, että hankinta hyödytti meitä kaikkia. Kun arvostat itseäsi niin paljon, että sallit itsellesi jonkun sellaisen tekemisen, mitä todella rakastat, heijastuu tuo hyvä myös ympärillesi.

Ihan sama, työnnätkö kätesi multaan, taikinaan vai kylpyvaahtoon, kunhan teet käsilläsi, jaloillasi tai päälläsi jotain, mitä tykkäät! Se on konkreettinen, itsesi arvostamisen teko.

Itseään arvostava ihminen antaa itselleen luvan omien intohimojen toteuttamiseen, inspiroitumiseen ja innostumiseen.

Seuraava esimerkki oikeastaan summaa yllä pohtimani itsensä arvostamisen tavat. Ja sen, miten arkisia ja pieniä juttuja ne voivat olla.

Kun olimme yhtenä päivänä autolla matkalla kylään, sanoin miehelleni, että haluaisin pysähtyä ottamaan kuvan eräästä kauniista maisemasta.

Mitä tarvittiin? Omien tarpeiden kuulostelua ja kunnioittamista. Rehellistä ilmaisua eli suun avaamista. Aikaa viisi minuttia. Ja mitä saatiin? Äiti uppoutui pikkuhetkeksi johonkin, mitä rakastaa ja toi mukanaan autoon ilon ja innostuneisuuden energiaa. Ei paha.

Mitä itsesi arvostaminen tarkoittaa sinulle? Millaisia arjen valintoja ja tekoja se voisi olla?

4 Comments

  • Mirva

    Miksi hävetä jos elää kuin Nasu… Nasu on äärimmäisen kiltti ja hänellä on puhi, se lempeä ja höpsö kaveri. Nasu on hyvä. Ei monimutkaista vaan hyvyyttä kaikessa yksinkertaisuudessaan.

    • Marja-Terttu

      Kiitos ihanasta kommentistasi! ”Hyvyyttä kaikessa yksinkertaisuudessaan”, miten kauniisti sanottu. 🙂

  • Mari

    Ainakin tästä sain työkalenterini väliin muutaman arvokkaan lauseen muistuttamaan itseäni siitä, mikä on työelämässäkin tärkeää: itsensä arvostaminen ja omien rajojen tiedostaminen!

    • Marja-Terttu

      Jep, niin on! Kiitos paljon kommentistasi! 🙂

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *