Hyvinvointi

Miten sen nyt ottaa

Otin tämän kuvan viime viikolla itselaukaisimella. Kun katselin kuvaa, huomasin, että oli kaksi tapaa nähdä se. Ensinnäkin katsoin kuvaa pieleen menneenä otoksena. Minulla oli jalusta, ja ajastin kamerani ottamaan kuvan itselaukaisimella 12 sekunnin kuluttua. Kerkesin kyllä kuvaan. En vain ollut mahtunut kuvaan.

(Olisin kyllä saanut ohjattua kameran näytöstä esikatselun puhelimeeni. Sitten olisin voinut huolella asettautua kuvaan ennen laukaisua. Mutta koska en ole opetellut käyttämään toimintoa, oli helpompaa marssia kameran eteen ja luottaa tuuriin.)

Valokuvassa päästäni puuttuu puolet. Ja sen lisäksi villapaidassani on reikä.

Kriittisen katselun jälkeen katsoin kuvaa uudelleen. Näin sen taiteellisena. Kuvassa on kiva kesäpäivän tunnelma. Ja Ivalon Jänkkävaaran laavun wc-rakennuksen seinän väri on nätti.

Ja joskus villapaidassa nyt vain sattuu olemaan reikä, jonka huomaat vasta perillä.

Samoihin aikoihin näin Instagramissa hyvän päivityksen Fanni-tunnetaitosarjan tekijöiltä. Siinä sanottiin näin:

”Stressaantuneena olemme taipuvaisia kokemaan negatiivisia tunteita ja näkemään maailman synkkien silmälasien läpi.” Julia Pöyhönen & Heidi Livingston: Fanni ja rento laiskiainen

Bingo! Tunsin itseni stressaantuneeksi viime viikolla. Henkisesti ja fyysisesti. Ottamani valokuva ja Instagramissa näkemäni viisas lause nivoutuivatkin mielessäni yhteen. Se, että voin tulkita kuvan epäonnistuneeksi, ei tarkoita sitä, että kuva olisi epäonnistunut. Tai että huoliajatukseni olisivat totta.

Yhtä lailla voin kyseenalaistaa huoliajatukseni, kuten tein kriittisten ajatusteni kanssa valokuvasta. Ja kokeilla, miltä vaihtoehtoinen ajatus tuntuisi.

Jos uskon kielteisiä ajatuksiani ja otan ne totuuksina, niin mikseivät myönteiset ajatukseni olisi ihan yhtä totta.

Kyllähän valokuviakin käsitellään. Usein lisään kuviini valoa varjoihin, lämmintä sävyä ja kylläisyyttä. Käsittelyn tarkoitus on saada kuva näyttämään paremmalta. Edelleen totuudenmukaiselta, mutta paremmalta. Ikään kuin parhaassa valossa.

Miksi sama ei pätisi ajatuksiini?

Elämä ei ajaudu automaattisesti katastrofiin, vaikka antaisinkin tietoisesti tilaa myönteisille, luottavaisille ja valoisille ajatuksille. Se ei myöskään ajaudu katastrofiin, jos tuo myönteinen ajattelu ei aina stressaantuneena onnistu.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *