Hyvinvointi

Muutos ei ole suoritus

En tiedä, kuka tämän viisauden on sanonut, mutta ajatus on kutakuinkin tämä: Jos toimii, kuten on ennenkin toiminut, on lopputuloskin sama kuin ennen. Toisin sanoen mikään ei muutu.

Omalla kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että jos toimin aina vain perfektionistisesti suorittamalla, saan aina vain mieleni ja kehoni kippuraan.

Kun avasin blogini lukijoille, lupasin itselleni julkaista kirjoituksen joka maanantai. Kun sitten sunnuntai-iltana kävin ylikierroksilla, päätin, että jatkossa julkaisupäivä olisi tiistai, jotta minulla olisi jollain logiikalla yksi päivä enemmän aikaa tekstin hinkuttamiseen.

Julkaiseminen oli minusta niin pelottavaa, että tiesin, että tarvitsin itsekuria. Ilman deadline-päätöstä olisin tihrustanut, kääntänyt ja vääntänyt yhtä tekstiä helposti puoli vuotta. Tiesin, että ainoa tapa voittaa julkaisupelko oli julkaista kirjoituksiani.

Pelkoa kun ei voiteta pakenemalla, vaan menemällä sitä kohti. Tutustumalla pelkoon. Tutkimalla sitä. Muutoksen polulla pelot ovat kuin Lapin tuiskuaitoja, jotka voivat estää etenemisen. Aidoista on kivuttava yli.

Heitin itseni tarkoituksella syvään päähän, jotta muistaisin, miten uidaan. Halusin näyttää itselleni, että jäisin henkiin, vaikka räpiköisinkin. Julkaise-napin painamisesta tuli paitsi helpotuspäänsärky myös valtava onnistumisen ilo.

Asettamalla deadlineja olen suorittanut tietoisesti, koska muuten olisin suorittanut vielä enemmän; hinkuttanut tekstejä loputtomiin. Yhtä kaikki olen huomannut, että suorittamisen toimintamalli on ja pysyy.

Kun tajusin tämän, olin pettynyt itseeni. Enkö vieläkään ole oppinut mitään? Enkö vieläkään pysty ei-suorittavaan, rentoon tekemiseen? Sitten tajusin, että olen vasta matkalla aurinkokellokorttilaisuuteen. Tarvitsin deadlinen teksteilleni, koska en ollut vielä valmis muutokseen ja toimimaan uudella tavalla.

Ei minun tarvitsekaan vielä osata sitä, mitä olen vasta harjoittelemassa. Ja blogi on minun paikkani sen harjoittelemiseen, että vähempikin tekstien hinkkaaminen riittää. Että voin vain rentoilla menemään.

Meillä on koko elämä aikaa muuttua. Muutos ei ole suoritus. Se on matka. Eikä useinkaan pikamatka, vaan etanamatka, jota taivalletaan yksi askel kerrallaan. Joskus eteen, joskus taakse.

Yhtä lailla meillä on koko elämä aikaa harjoitella oman keskeneräisyytemme hyväksymistä. Armollisuutta itseämme ja hupsuja toimintatapojamme kohtaan. Myötätuntoista suhtautumista omiin pelkoihimme ja haavoihimme.

Kun jaoin ajatuksiani ystäväni kanssa, huomasin, etten tarvitse syvää päätä enää. Olen kohdannut pelkoni kirjoittamisesta ja kirjoitusten julkaisemisesta. Ja koska olen päässyt kirjoittamisessa hyvään vauhtiin, voin jatkossa lillutella kaikessa rauhassa matalassa vedessä: Julkaista tekstejä spontaaniin tahtiin ilman deadlineja. Harjoitella kaikessa rauhassa uutta, rennompaa tekemisen tapaa.

Tärkeintä on, että olen nauttinut kirjoittamisesta älyttömän paljon ‒ suorittamisesta huolimatta! Olen nauttinut niin paljon, että uskallan luottaa siihen, että kirjoitan ja julkaisen ilman pään sisäisiä deadlinejakin.

Uskon, että pelkojeni kohtaaminen, ja niistä puhuminen raivasi tilaa muutokselle. Pelkojen tuominen päivänvaloon tekee ne näkyviksi. Ja kun möröt kohtaa, saattaakin huomata, että joku ennen jättikokoinen mörkö onkin nyt vain pikkumörkö. Tai ei enää mörkö lainkaan.

Mörköpäivitys poistaa muutoksen tieltä sellaiset esteet, jotka kuvittelit olevan olemassa edelleen, mutta jotka ovatkin oikeasti jo kadonneet.

Ja vaikka muutos olisi miten hidas tahansa, se on silti muutos. Et ole tänään sama ihminen, joka olit eilen. Etkä huomenna sama, joka olit tänään.

Sitä paitsi muutoksenkaan, kuten ei minkään muunkaan, tarvitse olla täydellinen. Minusta ei varmaan koskaan tule hurlumhei-ihmistä, joka ei ikinä jännitä, stressaa, kontrolloi, ylianalysoi ‒ suorita. Mutta ei tarvitsekaan tulla. Riittää, että suorittaminen ei ole riski hyvinvoinnille.

Kohtuullisessa määrin suorittamisesta voi olla jopa hyötyä. Se saa toimimaan silloin, kun mieli tekisi jäädä tuleen makaamaan.

Millaista muutosta sinä toivot? Tunnistatko pelkoja, jotka jarruttavat muutoksen tiellä?

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *