Arki,  Yrittäjyys

Onko ruuhkavuosiin pakko suostua?

Minulla on hyvin harvoin oikeasti kiire minnekään. ”Mennään, kun keretään”, on hyvä voimalause silloin, kun mieli luo kiirettä korvien väliin. Toivon, että kiireettömyyden tuntu säilyisi sittenkin, kun alan tehdä töitä.

Kun on kertaalleen polttanut itsensä loppuun niin pahasti, että on tuntenut olevansa persnahastaan kiinni tulikuuman kattilan pohjassa, sitä ei todellakaan halua kokea uudelleen. Piste.

Minä en kerta kaikkiaan halua elämääni enää minkään sortin ruuhkaa (täällä Inarissa liikenneruuhkatkin ovat hyvin pienimuotoisia). Mutta tulevatko ruuhkavuodet automaattisesti sen mukana, että vanhempi tekee myös töitä? Onko ruuhkavuosiin pakko suostua?

En tiedä! Sen tiedän, että minun unelmani on ”elämäntapaelämä”, jossa työ ja muu elämä ovat sopusoinnussa keskenään ja tunnen voittopuolisesti rauhaa, en ruuhkaa.

Tästä syystä haluan taas yrittäjäksi. Jotta voisin itse vaikuttaa siihen, minkä verran teen töitä ja milloin niitä teen. Kas, unelmavisiossanihan tämä onnistuukin näin näppärästi! Totuus on kuitenkin se, että ensimmäisellä yrittäjyyskierroksellani iski vauhtisokeus ja tein itsestäni kirjoituskoneen. Virhe. Kun sitten palasin vilttiketjusta ja halusin jatkaa yrittäjänä osin uusin tuulin, homma ei lähtenytkään lentoon.

Olin rakennellut hulppeat pilvilinnat työstä, joka ei edes tuntuisi työltä. No ei tuntunut työltä, kun töitä ei ollut. Saa nähdä, miten nyt käy.

Onko naiivia ajatella, että (työ)elämänsä voisi luoda sellaiseksi kuin itse haluaa? Ehkä. Voiko se onnistua? En tiedä. Mutta se on varmaa, että myötätuntoinen ja kannustava sisäinen puhe vie missä tahansa tavoitteessa varmemmin eteenpäin kuin itsensä pelottelu ja latistaminen.

Muistutan itseäni siitä, että menneisyys ei määritä nykyhetkeä. Vaikka joku juttu ei olisi onnistunut kovin tyylikkäästi ensimmäisellä tai toisellakaan kerralla, se ei tarkoita sitä, etteikö se voisi onnistua nyt.

Koska minulla ei ole odottamassa työpaikkaa, johon palata sitten joskus kotihoidontuelta, minun on pakkokin miettiä tuleva työelämäni a:sta alkaen. Onko se ihanaa, kamalaa, ihan kamalaa vai kamalan ihanaa? Kaikkea! Uuden edessä voi valita, näkeekö mahdollisuuden vai uhan. Valitsen nähdä mahdollisuuden.

Mutta kerro sinä! Oletko onnistunut järjestämään elämäsi ja ajatuksesi niin, että koet eläväsi ihan vain normaaleja, jopa rentoja vuosia, vaikka elämäntilanteesi viittaisikin ruuhkavuosiin?

2 Comments

  • Elina

    Juu en 😂 musta olis niin ihanaa että toinen puoliso voisi hoitaa kotiaskareet ja lapset pääasiassa eli olla kotona, ja toinen kävisi töissä ja elättäisi perheen. Kumpikin keskittyisi omaan hommaansa eikä molempien tarvitsisi panostaa täysillä sekä työelämään että kotiaskareisiin. Eli palattaisiin siis vanhaan elintapaan. Mutta sillä muutoksella että ”kodinhoitaja” voi olla yhtä hyvin mies tai nainen ja samoin työssä käyvä voi olla nainen tai mies.

    • Marja-Terttu

      Aivan, työnjako yhteisellä sopimuksella, ilman valmista kaavaa. Kiitos tosi paljon vierailustasi ja kommentistasi! 🙂

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *