Yrittäjyys

Suursiivous korvien välissä ja kovalevyllä

Uusi vuosikymmen on alkanut suursiivouksen merkeissä. Henkisen suursiivouksen, joka käynnistyi jo vuosia sitten ja otti kirin viime vuonna. Sama meno jatkuu. Olen puhallellut pölyjä vanhojen uskomusteni ja ajattelumallieni pinnoilta. Olen tunnistanut ikivanhojen, kuormittavien uskomusten ilmestymisiä, pysähtynyt niiden äärelle ja viskannut tarpeettomat kuuhun ja kauas sen taakse. Uudelleen ja uudelleen.

Toki tämä siivous on vielä kesken. Pinttyneimpiä pölyjä puunataan vielä pitkään. Ehkä jossain määrin loppuelämä?

Samaan syssyyn henkisen suursiivouksen kanssa minulla on ollut pakottava tarve saada fyysinen kovalevy järjestykseen. Nimittäin tietokoneen kovalevy.

Ja kännykkä.

Ja pilvipalvelut.

En halua enää koskaan löytää itseäni tilanteesta, jossa minun täytyy käydä läpi noin kaksi miljoonaa valokuvaa noin neljän vuoden ajalta.

Ja loihtia kahdesta edellisestä vuodesta kuvakirjat.

Ihan niin kuin kuvakaaoksen setvimisessä ei olisi riittävästi työnsarkaa, haluan järjestellä tietokoneeni kaikki tiedostot vimpan päälle. Ja perata myös ulkoisen kovalevyn tiedostot. Delete, delete, delete!

Eikä tässä vielä kaikki! Haluaisin ihan tosi, tosi kovaa kaivaa vielä vanhankin tietokoneeni kirstun uumenista ja poistaa sieltäkin turhat tiedostot ja järjestellä muut, vaikka en keksi tähän itsekään yhtään järjellistä syytä.

Mikä minua vaivaa?

Raskaana olevien pesänrakennusviettiin verrattavissa oleva touhuamisen ilmiö uuden elämänvaiheen edessä. Haluan hoitaa kaikki keskeneräiset rästihommelit mieleni päältä ennen yrittäjyyttä, jotta voin sitten käyttää aikani tehokkaasti työn tekemiseen työaikana ja perhe-elämään muuna aikana.

Joinain päivinä minusta tuntuu, että minun pitäisi saada koko maailma valmiiksi ennen kuin voin mielestäni aloittaa aurinkokellokorttilaisen elämän puhtaalta pöydältä. Aika hengästyttävä ajatus. Ja aika kaukana aurinkokellokorttilaisuuden ytimestä.

Toisaalta sekä korvien välin että tiedostojen suursiivous on luonnollinen jatke viime kesän konmaritukselle. Se on henkisen ja fyysisen tilan raivaamista uudelle. Selkeyttämistä. (Ja illuusion luomista siitä, että olisin jotenkin valmis uuteen elämänvaiheeseen.)

Mutta kun huomasin, että tästä fyysisten kovalevyjen järjestelemisestä alkoi tulla stressi, tajusin, että se ei palvele henkistä kovalevyäni.

Jos valokuvat ovat teettämättä tammikuusta 2018 alkaen, tuskinpa on haittaa, jos kuvakirjojen valmistumista odotellaan vielä vaikkapa yöttömän yön yli. Tai seuraavaan kaamokseen.

Tässä kohtaa on hyvä nostaa esille jossain mieleni sopukoissa (vielä pienenä) itävä uusi ajatusmalli nimeltään joustavuus. Entisen elämäni ei tarvitse olla konkreettisesti kirjoissa ja kansissa ennen seuraavan sivun kääntämistä. Kaiken lisäksi sekin on vielä epävarmaa, milloin tuo seuraava sivu käännetään.

Lopulta minkään ei tarvitse olla valmista. Ei tietokoneen, eikä minun.

2 Comments

    • Marja-Terttu

      Kiitos niin paljon! Kiva kuulla, että herätti ajatuksia!

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *