Yrittäjyys

Tehdään, mitä tykätään

Otin eilen yhteyttä ajanvarauksen merkeissä paikalliseen yritysneuvontaan, ja kylläpä vetää suuta hymyyn! Ennen kuin tajusinkaan meillä olikin jo tapaaminen sovittuna huomiselle. Ripeää toimintaa!

Tuntuu yhtä jännittävältä kuin vuonna 2005, jolloin olin ryhtymässä ensimmäistä kertaa yrittäjäksi. Sama kihelmöinti. Sama seikkailun tuntu. Sama palo silmissä. Ja tunne siitä, että yrittäjyys on ainoa oikea vaihtoehto minulle.

Silti jokin on tällä kertaa toisin.

Silloin aikoinaan halusin olla freelance-toimittaja ja siinä sivussa kouluttaa kirjoittamista. Halusin olla yrittäjä, mutta olin sitä liikaa päivässä, viikossa, kuukaudessa, vuodessa ‒ kuudessa vuodessa. Ja kuinkas siinä kävikään? Ei kovin nätisti.

Silloin en ollut äiti. Nyt olen. Se on tärkein tehtäväni.

Silloin olin ensin parikymppinen ja sitten kolmikymppinen. Nyt kohta nelikymppinen. Vanhempi ja viisaampi? Jos viisaus tarkoittaa ymmärrystä omasta arvomaailmastaan ja hyvinvoinnistaan, niin kyllä.

Liiketoimintasuunnitelmakaan ei ole nyt yhtä kirkkaana mielessä. Mutta tarvitseeko sen ollakaan? Järkeni sanoo, että totta kai, koska täytyyhän sinun tietää, mitä myyt ja kenelle. Mihin hintaan, ja miksi?

Se toinen puoli minusta taas kohauttaa olkapäitään ja toteaa kuin se olisi maailman itsestään selvin asia: Teet, mitä tykkäät. Siinä se.

Aurinkokellokorttilaisuuden ytimessä on se, että tehdään sellaisia hommia, joita on mukava tehdä. Ja niitä tehdään sillä tavalla, että tekeminen kulkee nätisti osana hyvää arkea.

Ehkä tällä kertaa tärkein dokumentti yritystoiminnan suunnittelussa on lista siitä, mitä kaikkea tykkään tehdä. Ja mitä osaan tehdä hyvin ja mitä keskinkertaisesti. Ja myös, mitä haluan oppia.

Kuluneen puolentoista vuoden aikana minulle on tullut vaikutelma, että täällä Lapissa on ihan tavallista tehdä monenlaisia hommia. Jo vuodenajat ja matkailusesongit voivat vaikuttaa siihen, mitä kukin milloinkin tekee. Miksi siis minä tuuttaisin itseni ja tekemiseni johonkin ahtaaseen karsinaan ja löisin säpin kiinni?

Minulle on koko ajan ollut selvää, että Toimisto tunturissa tarjoaa muutakin kuin lehtijuttuja, vaikka en ole tiennyt tarkalleen, mitä se muu sitten on. Villejä visioita kuitenkin on.

Tärkeintä on, etten anna menneisyyden työtehtävien lukita ajatteluani. Vaikka olisi joskus tehnyt uransa asian X parissa, se ei tarkoita sitä, että ei osaisi tai saisi tehdä mitään muuta.

Tämä possu karkaa karsinastaan ja kirmailee pitkin tuntureita tekemässä sitä, mikä tuottaa iloa itselle ja toisille.

Jos haluan ommella jouluisen viirinauhan, ja joku haluaa ostaa sen, haluan ommella ja myydä jouluisen viirinauhan. Mutta jos en halua sen jälkeen ommella yhtään jouluviirinauhaa, en ompele yhtään jouluviirinauhaa.

Mahtaako tämä olla ongelma byrokratian kannalta? Voinko merkitä kaupparekisteriin yrityksen toimialaksi kaikki intohimoni kohteet? Vastaus tähän ja muutamaan muuhun mielen päällä olevaan kysymykseen selvinnee huomenna.

Ps. Teen nyt sen, mitä lupasin. En panttaa tekstiä päiväkausia ja jopa viikkoja. Sen sijaan tuon ripauksen rentoutta blogiini ja julkaisen tekstin vatuloimatta. Pieni ja rento ote, katsos.

2 Comments

  • Saara

    Tämä on upea kirjoitus <3 Niin kuin kaikki kirjoituksesi. Koko idea aurinkokellokorttilaisuudestasi ja tavasta tehdä työtä on mieletön. Toivon sinulle kaikkea hyvää. Tehdään, mitä tykätään!

    • Marja-Terttu

      Voi kiitos niin paljon kommentistasi ja kannustuksesta! <3 Todellakin tehdään, mitä tykätään eikä anneta mielen mörköjen saati minkään ulkopuolisen estää meitä!

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *